Timo Laak

Tällä kertaa vuoden päättymisen kunniaksi otetaan neljä erilaista olutta.

Joulusaunan vilvoituksen tarjosi norjalaisetn Nøgne Ø panimon Julesnadder. Tumma, sopivan humalainen olut on ehdottomasti paras ikinä maistamani jouluolut. Muutamia pulloja näytti vielä olevan Arabian kauppakeskuksen K-Supermarketissa jäljellä. Olutkeisari on kirjoittanut tästä myös arvion.

Mikkellerin American Dream käynnisti uudenvuoden juhlinnan. Virkistävä, aavistuksen hedelmäinen ja mieto maultaan. Sopii moneen eri makuun.

Kotimaista tuotantoa edustivat Keisari Münchener ja Dark. Nokian panimon tuotteet laajentavat mukavasti perinteistä suomalaista olutvalikoimaa. Münchener on selvästi bulkkilageria maukkaampi ja makeampi, Dark taasen reilummin tumma ja vähähiilihappoisempi.

Ehkä sitä jonain päivänä oppii kirjoittamaan kommenttinsa maistelun yhteydessä, niin ei tarvi jälkikäteen muistella, että miltäs se maistuikaan

Vuoden 2010 arviot siirtänen kokonaan Twitteriin, sillä tälle domainille on muuta käyttöä, enkä halua profiloitua pelkäksi huonojen olutarvioiden tekijäksi.

Viikolla 50 tarttui kaupasta matkaan reilun kaupan merkin saanut Mongozo -banaaniolut. Täytyy sanoa, että kyseessä on ehkä kamalimman makuinen olut, jota olen ikinä maistanut. Banaanin maku oli hyvin esanssinen ja vastenmielinen. Puoli pulloa sain alas, loput kaadoin viemäriin. Samaa merkkiä oli tarjolla myös persikkaversiona, mutta taidan jättää hyllyyn. Ehkä tämä maistuisi jääkylmänä jossain aurinkorannalla, muttei pohjoisen pääkaupungin pakkasessa.

Viikolla 51 maistelin nepalilaisen ravintola Satkarin antimien kyytipoikana Tikka Gold -riisiolutta. Hyvin mieto ja pehmeä, mutta silti täyteläinen maku, sopii erittäin hyvin ruokajuomaksi.

S-Marketista tarttui mukaan Sinebrychoffin maahantuoma ja Brooklyn Breveryn valmistama Brooklyn American Ale. Maku mieto ja kevyt, voisin luonnehtia peruskeppanaksi, joka ei paljoa bulkkilagerista eroa muutoin kuin humaloinnin ja hiilihappoisuuden suhteen. Sopii hyvin ruokajuomaksi ja saunakaljaksi.

0,355 litran pullossa voltteja 4,5% ja hintaa reilut pari euroa.

Maltaisen Riekon valikoimista löytyi Stadin Panimon Pacific Gem-humalalla maustettua erittäin raikasta olutta, joka totteli yksinkertaisesti vain nimeä Pacific Gem. Maku oli raikas ja muistutti hieman simaa. Erittäin hyvä ja pirteä tuttavuus. Ostan varmasti tätä toistekin, jos valikoimista vain löytyy.

Toinen ajanjaksolla maistettu tuttavuus oli Kampin Rotterdamin marraskuun kuukauden oluena ollut Stallhagen Amber Ale. Maku oli keskimääräistä hieman voimakkaammin humalainen ja kitkeryys maistui jo selkeästi läpi. Ehkä aavistuksen liikaa omaan makuuni. Menettelee, muttei erityisen herkullinen elämys.

Niinhän siinä sitten taas kävi, että viikottaisista raporteista tuli lipsuttua heti kättelyssä. No, joka tapauksessa oluita on tullut maisteltua ja muutaman pienen kommentin tässä voisin kirjoittaa. Tarkoitukseni ei ollut perustaa pelkkää olutblogia varsinkaan tällä asiantuntemuksella, mutta aika vähissä sanottava tuntuu olevan. Ehkä pitäisi taas lopettaa irkkaaminen?

Delirium Tremens

Viikolla 44 tuli maistettua olutta ihan ravintolassa. Lähestulkoon toiseksi olohuoneeksi muodostunut Kampin keskuksen Rotterdam, eli tuttavallisemmin Rotisko tai Rotta oli saanut valikoimiinsa vahvaa belgialaista pale ale-tyyppistä Delirium Tremensiä. 8,5% vahvuinen 0,33 litran pullo maksoi 7,50 €, mutta oli erinomaisen hyvää, eli hintansa arvoista. Tavallisesti vahvat oluet eivät oikein ole makuuni, mutta ehkä sitä täytyy alkaa myöntää, että niissäkin on oma hohtonsa. Janojuomaksi tai saunaolueksi tästä ei ehkä oikein ole, mutta seurustelujuomana mitä mainioin.

Kukko Lager

Viikolla 45 valitsin S-marketin perusköyhästä valikoimasta Laitilan Kukko Lagerin. Vaaleat lagerit maistuvat tyypillisesti lähes kaikki hyvin samanlaiselta, eikä Kukkokaan ole poikkeus. En välttämättä erottaisi Karhusta tai Koffista lainkaan. Ei siis kovin erikoinen olut. Tölkki meni jo kierrätykseen, eikä kuittikaan ole tallessa, joten tarkat prosentti- ja hintatiedot jäävät nyt mainitsematta, mutta Kukko on tyypillinen III-olut ja hinta sen mukainen, eli siellä noin 2,50 euron tuntumassa. Jos valitset kaupassa Kukkoa, ota tämä vihreätölkkinen lager ja jätä se kultainen pils hyllyyn, koska se on aivan järkyttävän makuista litkua.

Englands Glory

Viikon 46 valinta oli ypöyksin lajinsa viimeisenä edustajana hyllyssä seisonut Davenportsin Englands Glory. 4,3-prosenttinen englantilainen ale maksoi 3,95€.

Maku jälleen aika tyypillinen englantilainen ale (tai sitten makunystyräni eivät vain tämän kummempia makuja kykene erottamaan). Sopivasti humaloitu ördäysjuoma, ei siis kovin erikoinen, eikä siitä paljoa enempää kannattaisi maksaakaan.

Näiden 3 viikon tuotteista ehdottomasti Delirium Tremens vie voiton kirkkaasti. Pitänee maistaa toisenkin kerran, kun Rottaan taas eksyy.

St Peter's Ruby Red Ale

Tämän viikon olut on jälleen englantilaista sorttia: Suffolkilaisen St Peter’s Breweryn Ruby Red Ale.

Punertavanruskea ale on juuri sopivasti humaloitu, jotta se ei ole täysin mauton, muttei myöskään liian kitkerä bitteri. Jano kasvaa juodessa.

Selkeästi voimakkaamman makuinen kuin aiemmin maistamani O’Hara’s Irish Red Ale. Melko tyypillinen englantilainen ale siis.

Lue myös Arden asiantuntevampi arvio.

Hintaa puolen litran pullolla suolaiset 5,95 euroa. Alkoholia 4,3%.

Hornbeer Pink Panther

Tällä kertaa mukaan tarttui kaikkien “Ajatelkaa lapsia!” -kukkahattutätien suosikkiolut, tanskalaisen Hornbeer -panimon Pink Panther. Kyseinen panimo suosii värikkäitä piirroshahmoja etiketeissään ja tietysti näin ollen erottuu kaupan hyllyssä edukseen, mutta eiköhän suomalainen nuoriso alkoholinkäytön mallinsa hae jostain aivan muualta.

Miksi juoda hapanta viiniä, kun voi juoda virkistävää olutta? Pink Panther on vehnästä, vehnämaltaista, ohramaltaista ja hedelmämehusta valmistettu hedelmäolut, jonka maussa on hedelmäistä hapokkuutta ja aavistus kitkerää humalaa.

Maallikkotermein tätä voisi kuvata vinkeäksi ja raikkaaksi yllätykseksi, jonka kohdalla moni peruslagerin ystävä luultavasti sylkee pulloon ja haukkuu siideriksi. Mitään makeaa siideriä tämä ei missään nimessä ole, vaan nimenomaan hedelmäolutta.

Mikäli hyvinvarustelluista kaupoista tai Alkoista tätä ei löydä, Puotilan Pikkulintu on ainakin panimon sivuilla mainittu suomalaisena myyntipaikkana.

Alkoholia puolen litran pullossa on 4,7% ja hintaa pullolla 5,99 €.

Henry ja pni sanoivat jo kaiken olennaisen, mutta sanon nyt vielä minäkin: Disko ja ydinsota on erittäin mielenkiintoinen dokumentti. Nähtävissä YLE Areenalla vielä jokusen päivän ajan.

Kuinka Neuvosto-Virossa elettiin takavuosina? Minkälainen rooli oli Suomen televisiolla neuvostokurjistuksen luhistumisessa ja Viron itsenäistymisessä? Dallas, CIA-agentiksi epäillyn K-Kaupan Väiskin notkuvat lihatiskit, suunnitelmat pystyttää massiivinen metalliverkko Suomenlahteen torppaamaan televisiolähetyksiä, Emmanuelle ja Viron kohonnut syntyvyys.

Sitten tuli Neuvostoliiton romahdus, mutta onko mikään oikeastaan muuttunut? Suomessa ainakin ollaan edelleen suomettuneita ja yritetään sensuroida vapaata tiedonvälitystä ja pönkittää vallanpitäjien asemaa epämääräisillä ja tulkinnanvaraisilla rikoslakiehdotuksilla. Ennen elettiin jonkinlaisessa Neuvostoliiton etupiirin Kekkosslovakiassa, nykyään on Vanhasslovakia ja Venäjän erilainen demokratia sekä pääministeritason anteeksipyynnöt islamisteille yksittäisen järjestön julkaisemien kuvien vuoksi. On käsittämätöntä, että Suomi sai ensimmäiset valtion monopolista (ja virallisesta tiedotuslinjasta riippumattomat) TV-uutisensa vasta vuonna 1981!

Katsokaa dokumentti ihmeessä, mikäli löytyy puolitoista tuntia ylimääräistä aikaa.

Dark Hare

Viikon 41 olut on Bath Ales -panimon Dark Hare stout, joka on hyvin pehmeä, mutta kuiva stout. Ehkä jostain O’Hara’s Stoutin ja Guinnessin välimaastosta?

Stoutit ovat omaan makuuni pahimmillaan silloin, kun ne ovat erittäin vahvoja ja paksuja (esim. Plevnan Imperial Stout) ja parhaimmillaan mietoina ja pehmeinä, mutta melko kuivina. Dark Hare on selkeästi jälkimmäistä kategoriaa ja menee mukavasti baarissa rupatellessa tai saunan jälkeen vilvoitellessa. Erittäin hyvä stout siis.

Hintaa puolen litran tummalla jäniksellä on 4,30 ja alkoholipitoisuus on 4,0 %.

Hartwall Aura

Koska viikko 40 meni tiukasti flunssan kourissa, otetaan hieman myöhässä tuo viime viikon olut, joka siis on Hartwallin vaalea lager Aura.

Yleensä en juurikaan välitä lagereista muutoin kuin silloin, kun hinnalla ja laadulla ei ole niin väliä. Aurassa on ehkä hienoisesti erilainen vivahde kuin perus-Suomi-lagereissa (eli Karhut ja Lapin Kullat), joita ei valtaosa oluenkuluttajista kovin hyvin edes kykene erottamaan toisistaan (ehkä se sokkotesti pitää vielä järjestää). Hartwallin mukaan Aura on valmistettu alkuperäistä 1800-luvun reseptiä kunnioittaen ja Saazer-jaloaromihumalan antama maku ei ole liian kitkerä.

Alkoholipitoisuus on 4,5 % ja hintaa noin puolitoista euroa per 0,33 litran pullo.